Autoilua kapeilla kujilla
Useimmat tuntemani suomalaiset tuntevat
kauhunsekaista epäluuloa italialaista autoilua kohtaan. Niin tein myös minä
ajaessani ensimmäistä kertaa Bolognan lentokentältä moottoritietä Adrianmeren
rannikkoa pitkin alan Abruzzoon, enkä syyttä.
Ensimmäinen ajomatkani oli kamala.
Moottoritiestä kolmannes oli tietöiden takia kavennettu surkeiksi
kinttupoluiksi ja nopeusrajoitus oli pitkiä matkoja 50 km/h. Ajoin rajoitusten
mukaan ja takaa tulevat tööttäilivät minulle vähän väliä. He ohittivat
aggressiivisesti kiilaten autoni eteen vain muutaman sentin raon jättäen.
Turvaväleistä ei ollut moottoritiellä tietoakaan!
Kylätiet ovat onneksi rauhallisempia
ajella. Lähes joka kylä on pienen mäen päällä tai alla ja sinne johtaa
serpentiinimäinen, mutkitteleva tai rankkanousuinen tie. Niihin tottuu nopeasti
ja ajovarmuus kasvaa.
Suunnistamisessa ei kannata kuitenkaan
luottaa yksinomaan Via Michelinin tai muiden karttapalveluiden ajoaikoihin.
Esimerkiksi Torino di Sangrosta on Rooman lentokentälle 260 kilometriä, minkä
pitäisi sujua 2 h 40 minuuttia aikaan. Kuitenkin Rooman kehätie GRA on niin
tukossa, että aikaa kuluu ennemminkin neljä tuntia kuin kolme.
Suuri osa gps-kartoista on enemmän tai
vähemmän ulalla etsiessään kylissä olevia pieniä kujia. Parhaat ajo-ohjeet olen
toistaiseksi löytänyt Google Mapsistä, josta eilenkin tulostin ajo-ohjeen ja
kuvia määränpäästä.
Kun ajelet Italiassa ensimmäisiä kertoja,
huomaat risteykset mielenkiintoisiksi. Niissä on valtava määrä erilaisia
kylttejä, joista ei ehdi lukea kuin osan. Lukeminen nopeutuu, kun huomaat, että
moottoritien opasteet ovat aina vihreällä, nähtävyydet ruskealla ja sinisellä
sekä mustalla muut tiet ja yritysten tiedot. Vie aikaansa oppia joko lukemaan
kyltit tai oppia tiet ulkoa. Ota siis rauhassa.
Autoilun lisäkuluja
Italian tieverkosto on laaja ja hyvässä
kunnossa. Moottoritiet kulkevat suurimpien kaupunkien väleillä ja ne ovat
kaksikaistaisia sekä melko loivia nousuiltaan ja laskuiltaan. Yksityisen
moottoritiet ovat maksullisia. Matka Roomasta Pescaran kautta Val di Sangron
liittymään maksaa 21 euron tietullin verran (noin 260 km). Täältä Veronaan
Pohjois-Italiaan tietulli maksaa 34 euroa eli lisää bensakuluja ”mukavasti”.
Tosin moottoriteillä ajaminen säästää myös aikaa, sillä niillä voi ajaa 110
km/h (kolmikaistaisilla 130 km/h). Taajamissa ajonopeus on 50 km/h ja niiden
ulkopuolella reitistä ja tiestä riippuen 70 tai 90 k/h.
Kylän vanha keskusta on yleensä kapea ja
jopa ”yhdenmentävä”, sillä talot ja kadut on niissä rakennettu ennen autojen
aikaa. Usein keskustaan ajo on kokonaan kielletty tai on sallittu vain
asukkaille – ihan järkevää, sillä yleensä parkkipaikkojakaan ei niistä löydy.
Monet turistiautoilijat kokeilevat keskustassa ajoa ja saavat siitä seuraavan
vuoden tammikuussa kotiinsa pienen muiston: ulkomaiden sakkolaput toimitetaan
tammikuussa suoraan kotiin ja sakko on satasen luokkaa/ kielletty ajokerta!
Eilen tulimme bussilla kotikyläämme päin ja
tien kapein kohta oli tukossa. Vastaan oli tulossa traktori peräkärryineen sekä
sen jäljessä pakettiauto ja henkilöauto. Koska bussilla on näissä tilanteissa
etuajo-oikeus, kuljettajamme näytti ”pois tieltä” –käsimerkkiä ja jono alkoi
peruttaa kiltisti ylämäkeen ja mutkaan. Traktorikuski sen sijaan päätti
peruuttaa pienelle sivukujalle, huonoin tuloksin. Peräkärry meni ”klinkkuun” ja
traktorin suuret takapyörät raastoivat tiiliseinää kuin pyrkien nousemaan sitä
pitkin ilmaan. Sama näytelmä lienee toistunut usein, sillä muurissa oli lovia
samalla kohdin jo valmiiksi juuri traktorin takapyörien kohdilla.
Vartin peruuttelun, edestakaisin
sahaamisen, muurin jyrsimisen ja varsin hikoilevan traktorikuskin käsien ilmaan
nostelun (”antaudun”) jälkeen bussikuskimme kirosi jälleen rumasti italiaksi ja
lopulta peruutti itse leveämmälle kohdalle. Traktorin jälkeen bussi ajoi ylös
ja muut autot odottivat kiltisti ”kivikylän kuninkaan” jälkeen omaa vuoroaan.
Kun nousimme bussista torilla eli piazzalla,
olimme itsekin myötätunnosta ja tapahtumista uupuneita. Kiitimme kyydistä ja
bussikuski toivotteli iloisesti hyvää päivänjatkoa. Tiukka hetki unohtui
häneltä nopeasti ja hymy oli taas herkässä.
Nyttemmin muuten molemmat di Fonzo
–bussifirman kuskit moikkaavat meille aina ohi mennessään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti